perjantai 7. toukokuuta 2010

Äitienpäiväruno

Sain tyttäreltä muutama vuosi sitten postista tällaisen äitienpäivärunon.

Huone, ikkuna järvelle, tyttö sängyllä,
yksi hengenveto
sekunnit muuttuvat ikuisiksi, ilma kulkee paikkakuntien läpi
punainen maalaistalo, mullan työstämät kasivarret,
hengitys,     äiti vetää keuhkoihinsa samaa ilmaa
kokoaa yhteen kaikki meret,
kaikki rakastavat sydämet , kietoo tuulen pyörteeksi
kiertämään samaa pistettä,                       äiti          
mistä tyttö lähti, mistä veljet lähtivät
mihin isä rakastui

välillä istutaan pirtinpöydän ääressä monta viikkoa
huomaamatta toisiaan, pöly kerääntyy pitsiverhoihin
aina ei olla samassa paikassa
aina halaus ei yllä kilometrien väliltä

silloin hengitys, silloin hengittää äitiä
aina, ensi hetkestä kohdussa lilluen
hengittää äidin keuhkojen kautta
hengittää joka hetki, omat keuhkot oma ruumis ovat äidin ruumista

mihin kaikki palautuu
minkä ihailu on ikuista

äiti, isä, maa

maan tuntu sormissa
rakot sormenpäissä,
ensimmäiset uudet perunat
kesäiset lauantai-illat, kun valo siivilöityy sateenkaareksi seinään
nauru, nauru suoraan maan sisästä,

ilo joka syntyy aina uudelleen vuoden kierron mukaan.
                                                              R A-H

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttavat minua:)

Lukijat

Sivun näyttöjä yhteensä

Tunnustus Eijalta

Tunnustus Eijalta
KIITOS!

Kiitos Eijalle

Saatu Tainalta ystävänpäivänä 14.2. KIITOS!

Hae tästä blogista

gallery

Quilting Gallery Logo