Möbiuksen tekniikalla huivi

On se ihanaa, kun aina voi oppia jotain uutta. Maaseudun Tulevaisuuden  Kantri -liitteessä oli tämän ohje. Sitä sitten pohdittiin käsityökerhossa oikein porukalla. Pitihän sitä kokeilla. Ei se ihan yksinkertaista ollut, mutta yrittänyttä ei laiteta. Onnistuin siinä ja minusta huivi on ihana. Sitä voi käyttää monella tavalla; kaulurina, päähineenä, hartiahuivina mm.  Täytyy sanoa, että alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Tein huivin seitsemän veljestä- lankasta siihen meni koko 150g. Aluksi luotiin pyöröpuikoille 150 silmää. Ohjeessa oli 6-numeroiset, minulla oli 4,5- numeroiset. Pyöröpuikot on 80cm ja niitä pitää olla kahdet silmuikoita luodessa, ettei tule liian piukkaa. Kun on luotu nämä 150 silmukkaa otetaan jokaisen silmukan alaosasta silmukka, näin saadaan 300 silmukkaa. Sitten vaan neulomaaan. Alussa tosi hankalaa, mutta kyllä se siitä alkaa sujumaan, kuten ohjeessa neuvotaan.

Möbius on muuten saksalainen matemaatikko, joka on keksinyt tämän kierteen.

Bostonpullaa viikonlopuksi

Valmiit pullat voi koristella pölysokeri kuorrutuksella. Siitä sitten leikkaamaan paloja ja herkuttelemaan.

Kaaviloidaan levyksi hilloa päälle

Leikataan paloiksi ja laitetaan vuokaan

No niin, nyt on kaikki onnelliset voittajat selvitetty. Palkinnot lähtivät Poriin, Raumalle, Saloon ja Keuruulle. Olen nyt innostunut leipomaan Boston pullaa. Laitan tähän eri vaiheet, jos on joku joka ei ole tämmöistä ennen tehnyt. Tää on aika kiva ja nopea tehdä. Mullakin kun on noita hilloja tehtynä niin siinä ne kuluvat. Nämä pullat on tehty puolen litran taikinasta. Sillai, kun suunnittelee etukäteen niin saa menemään tasan vuokiin. Minä vaan täyttelin vuokia ja kolmas vuoka jäi vajaaksi, mutta ei se mitään haittaa.

Kuvien järjestys on vähän sekaisin, mutta senverran bloggeri oikkuili, että ajattelin olkoon!

Blogiarvonta; onnelliset voittajat

Eilen illalla klo 18.20 erilaisten kahvien maisteluillassa suoritin arvonnan. Onnettarina toimi; Anja, Johanna ja Minna. Kassin, täynnä rakkautta jaettavaksi voitti TEIJA, pussukan, täynnä lämpöä jaettavaksi voitti nim. PIIJULI, ja toisen pussukan täynnä iloa jaettavaksi voitti nim. TIITI ja sitten vielä lohdutuspalkinto nim. SISKO. ONNEA, ILOA  ja LÄMPÖÄ voittajille!

Laittakaa osoitteet sähköpostiini, että voin lähettää voitot. Jos on lähellä voin myös tuoda:)

Verhot vanhoista lakanoista ja kretonkiverhoista

Iloinen päivä tänään. Aurinko paistaa ja hanki kimmeltää. Sain valmiiksi kierrätysverhoni, ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Kun niitä kokeilin ikkunaan, huomasin , että yksi lintu on applikoimatta. Huomaatko mikä.

     Verhot eivät ole ihan samanlaiset. Toisessa lakanasssa oli pitsi valmiina ja toseen lakanaan kiinnitin joskus nuoruudesssa virkkaamani pitsin. Tämä kuvan verhojen lakana oli säilynyt paremmin kuin toinen. Se on vähän kulunut, mutta ei yhtään ruma, kauniisti valo siivilöityy läpi. Sitten kun siivouskärpänen alkaa pörrätä niin laitan nämä verhot ikkunaan. Eihän verhoja voi vaihtaa, jos ei ole suursiivousta tehnyt:):)
Ps. Arvonta on illalla. Aamulla laitan blokiin voittajien nimet. SUURKIITOS kaikille 24 osallistujalle!

Jotain valmista joka kuukausi, tammikuun työ valmis

No niin nyt tuli tammikuun työ valmiiksi. Oli tuuria, että otin tämän liivin aiheeksi, jos olisin jättänyt sen myöhemmäksi, tuskin olisin saanut lankaa enää. Koko maassa oli enää neljä kerää tätä väriä jäljellä. Minulta loppui lanka kesken kolmen kerän verran. Ja lähetin sähköpostia maahantuojalle ja sain ne kerät.

Kuvassa on myös helmikuun työhaaste; kaksi keskeneräistä tyynynpäällistä.

Silakkaloodaa

Mietiskelin, mitähän taas tänään laittaisi ruoaksi. Aineksia ei paljon ollut jääkaapissa ja kauppaan en viitsinyt lähteä. Löysin jääkaapista pippuri-maustesilakka purkin. Teenpäs tästä silakkalooraa. Sitä mummu usein teki lapsuudessa. Ei siitä lapset niin tykänneet, mutta syötiin  ainakin perunat. Muutakaan ei ollut ja nälkä oli kova. Mummu teki looran suolasilakoista. Se oli lapsista hauskaa, kun silakka-auto tuli tienpähän. "Silakkatorvi" soi pitkään aikaa, sitten juostiin kotiin kertomaan, että silakka-auto tulee. Mummu tuli vatin kanssa joskus antoi meillekin ja siihen ostettiin kilo tai puolikiloa silakoita. Ei muuten jäänyt mitään jätettä, ei muovia eikä paperia.

Silakkaloora

5-10 perunaa
300 g silakoita
6dl maitoa
1sipuli
2 munaa
suolaa, pippuria, tilliä

Pane silakkafileet yöksi suolaan. (ei välttämätön) voi tuoreistakin fileistä tehdä. Kuori ja siivuta perunat. Lado kerroksittain perunat ja silakat ja sipulit vuokaan, kaada munamaito päälle. Ripottele mausteet. Päälle voi myös laittaa pekonin siivuja. Paista 185 asteessa kauniin ruskeaksi.

Veljeä onnittelemassa

Veli on syntynyt Nuutin päivänä. Syntymäpäiviä on minun perheessäni vietetty ihan lapsesta asti. Minusta on ihanaa, että jokainen saa olla vuorollaan sankari. Tämä perinne on jatkunut myös edelleen omassa perheessäni. Perinne jatkuu. Myös siskon ja veljen luona  käydään kahvilla, kun on merkkipäivä.
     Se muistuu erikoisesti mieleen, kun mummu teki aina hyvää kakkua. Siihen aikaan se oli hyvin ainutlaatuista saada herkkuja.Ja naapurin lapset tulivat päiville.  Meillä myös aina laulettiin sängyn vierellä ja tuotiin syötävää ja lahja. Lahjoista ei ole jääneet mieleen, kuin yksi. Mummu oli tehnyt rakkaalle nukelleni, Seijalle uuden hameen, housut ja lakin. Nukke oli siskoni sylissä, kun veljet mummu ja isä lauloivat onnittelulaulun.
 Siitä saisi hyvän tutkimusaiheen, minkälaiset asiat jäävät lapselle muistoihin. Muistot ovat hyvin tärkeitä ihmisille. Kun ikää karttuu, niin muistot kantavat.
   Minulle esiteltiin yhdessä kylässä albumit, jotka oli koottu molempien suvuista niin pitkältä, kuin oli kuvia. Sen pohjalta sain idean koota veljelle myös albumia. Ensimmäinen este tuli, että kuvia oli tosi vähän ja ne eivät olleet kovin hyväkuntoisia. Aikaa oli vähän, koska ideani tuli vähän myöhässsä. Mutta positiivisena ajattelin, että teen siitä tällaisen harjoittelukappaleen. Aikaa siinä menee, koska kuviin jää "kiinni" ja muistot herää. Minulla on vuosi eroa veljen kanssa, joten olimme kansakoulussa samassa luokasssa. Luokkakuva on minulla, koska eihän siihen aikaan suutettu muuta ottaa kuin yksi kuva. Hyvä, että sekin. Vain muutama kuva on meistä lapsina. Yhdessä pienessä kuvassa olen siskoni kanssa äidin hautajaisssa, veljet istuu takanamme. Kodin rappusilla. Muistan vielä sen mustan liivihameen, jonka sukulaistäti meille ompeli. Meillä oli siskon kanssa aina samanlaiset vaatteet. Neljä vuotiaana jouduin ja äidistä luopumaan sisko oli vain kaksi. Mutta onneksi oli mummu ja isä. Vaikka äitiä ei mikään korvaa. Niin tällaisiin aatoksiin tämä veljen synnttärilahja johdatti.
    Ostin ihan tavallisen kansion., päällystin aurinkovärjäämällni kankaalla. Löysin kuvan albumistani, jossa veljellä on sylissä pystykorva. Se on hänen lemmikkirotunsa. Tänäänkin hänellä on pystykorva. Kuva on 70-luvulta tulostin kuvan kankaalle ja ompelin albumin kanteen. Muut kuvat laitoin muovitaskuihin. Niin kiire tuli, että kyläpaikassa huomasin, että kannen toinen puoli oli jäänyt ompelematta siinä oli nuppineulat. Ehkä sen joku neuloo tai sitten jäävät nuppineulat paikalleen. Historiaa sekin.

Piimäjuustoa ja peltileipää

Kinkkujen ja laatikoiden jälkeen maistuu piimäjuusto ja peltileipä. Teen aika usein piimäjuustoa ja yleensä ohje on "mitä sattuu olemaan". Tietenkin piimäjuustoon tarvitaan maitoa mieluiten punaisata mutta kyllä sinisestäkin saa juuston, piimänä käytän sitä piimää, mitä sattuu olemaan. Parasta on, jos on jääkaappiin jäänyt jokin purkki. Kermaviili on myös hyvää juustoon, tekee siitä pehmeän. Munat ja piimä kannattaa ottaa huonenlämpöön jo edellisenä päivänä. ( ei välttämätön).

Laitan tähän ohjeen;
1l maitoa
2 munaa
1/2 l piimää (1prk kermaviiliä)
suolaa

Maito kuummennetaan kiehumispisteeseen, saa vaikka kiehahtaa. Piimä ja munat vatkataan. Kaadetaan kiehumassa olevaan maitoon. Annetaan erottua lämpimässsä hetken aikaa. Toiset laittaa suolan tässä vaiheessa. Nostellaan joko juustokehään, -koriin tai vaikka sihtiin, joka on vuorattu harsokankaalla. Laitan yleensä suolan tässä vaiheessa kerroksittain. Juustosta jäävästä herasta saa sitten hyvän sämpylöiden liemen. Tein tällä kertaa liemestä peltileivän. Eli sekotin liemeen crahamjauhoja hiivaleipäjauhoja hiivan palan ja suolaa vähän öljyä. Sekoitin hyvin, jätin aika pehmeäksi. Kaasin leivinpaperilla vuorattuun pelliin tein veitsellä taikinaan viiltoja paloiksi. Annoin vähän nousta ja uuniin 225 asteeseen. Leipä on ehkä hyvä myös pistellä. Olen tämän peltileipä vinkin saanuut ystävältäni Kaisalta, Hän on asunut puolet elämästään Rhodoksella ja siellä tehdään tällaista leipää. Siihen laitetaan vielä päälle mausteita. Se on mukava ohje kiireiselle leipurille.