Iso ilo pienistä tilkuista

Käytiin Pohjanmaalla ystäviä tapaamassa. Sain sieltä ihanan tilkkukirjan. Paitsi, että siinä on hienoja malleja, teksti on vallan mahtavaa. Esim." Jos sinulla ei ole suurta kangasvarastoa, neuvon sinua hankkimaan sellaisen. En tunne ikinä syyllisyyttä kangasvarastojen koosta, kangas on inspiraation kannalta yhtä tärkeä kuin se on työn toteuttamisen kannalta. Osta kankaita, koska ne saavat sydämesi laulamaan - älä siksi, että niillä on tietty käyttötarkoitus. Jonakin päivänä tietty kangas hyppää kaapista syliisi, vaikket lainkaan muista, mitä varten sen olet hankkinut."

Kirjan lisäksi sain ison kassillisen KANKAITA. Heti, kun päästiin kotiin aloin kankaita hipelöidä, mieskin tokaisi ja sun täyty heti ruvet niitä tutkimaan.

 Suuri kiitos Tuulalle

Mökkipeitto on tikkausta vailla???????? valmis

Nuken sänky

Euran Pirtin kotiseutupäivillä on tänä kesänä nuket ja vanhat työkalut. Nukkeja tulee näyttelyyn aina 1800-luvulta. Pirtillevierailee myös nukketohtori arvioimaan vanhoja nukkeja ja kertomaan nuken historiaa. Jottei miehiä vallan unohdettais on esillä vanhoja työkaluaja.  

Seuraava kuva liittyy tähän näyttelyyn. Pyysin poikaa nikkaroimaan sängyn tekemälleni  mollamaijalle. Suit sait se valmistuikin. KIITOS! Valmistin petivaatteet.   Nyt on sitten Riikalla sänky. Ehkä jotain vaatteita vielä.

                                                       

Mökkipeitto tilkusta tilkkuun

Puolessa välissä suurinpiirtein on minun mökkipeittoni. Tätä on aika hauska tehdä. Mietin, että olis mukava laskea, kuinka monta erilaista kangastilkkua peitossa on. Kankaat ovat vuosien varrelta jääneitä paloja.. En edes muista, mitä kaikista olen tehnyt. Muuten yksi blokki on väärässä asennossa. Huomasin sen vasta kuvassa. Näitä ei ole ommeltu vielä, joten helppoa, kun ei tarvitse riistää.

Uusi puutarhatuttavuuteni on miinaköynnös. Tässä on valkoiset tähtimäiset kukkaset, saas nähdä, miten menesty.

ILOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ

ÄIDILLE!

Huone, ikkuna järvelle, tyttö sängyllä,
yksi hengenveto
sekunnit muuttuvat ikuisiksi, ilma kulkee paikkakuntien läpi
punainen maalaistalo, mullan työstämät kasivarret,
hengitys,     äiti vetää keuhkoihinsa samaa ilmaa
kokoaa yhteen kaikki meret,
kaikki rakastavat sydämet , kietoo tuulen pyörteeksi
kiertämään samaa pistettä,                       äiti          
mistä tyttö lähti, mistä veljet lähtivät
mihin isä rakastui

välillä istutaan pirtinpöydän ääressä monta viikkoa
huomaamatta toisiaan, pöly kerääntyy pitsiverhoihin
aina ei olla samassa paikassa
aina halaus ei yllä kilometrien väliltä

silloin hengitys, silloin hengittää äitiä
aina, ensi hetkestä kohdussa lilluen
hengittää äidin keuhkojen kautta
hengittää joka hetki, omat keuhkot oma ruumis ovat äidin ruumista

mihin kaikki palautuu
minkä ihailu on ikuista

äiti, isä, maa

maan tuntu sormissa
rakot sormenpäissä,
ensimmäiset uudet perunat
kesäiset lauantai-illat, kun valo siivilöityy sateenkaareksi seinään
nauru, nauru suoraan maan sisästä,

ilo joka syntyy aina uudelleen vuoden kierron mukaan.

 
                                                              R A-H

Joka äitienpäivä otan tämän runon esille. Siitä on varmaan jo lähes kymmenen vuotta, kun sain tämän tyttäreltä postissa. Hän ei ehtinyt äiteienpäiväksi kotona käymään. Opiskelut yliopistossa veivät ajan. Ylihuolehtivana äitinä usein mietin, mitenkä hän siellä pärjää meidän kuopuksemme. Tämä runo  rauhoitti minut. Tytöllähän on ihan realistiset kuvat maailmasta ja elämästä. Ymmärsin.  En silloin vielä tiennyt, että Euroopan laidallakin hän pärjäisi vuoden ihan yksin ilman äitiä ja isää ja muitakin tuttuja.. Äidin huolet ja pelot täällä kotona olivat ihan turhia??

Muistan vielä sen hetken, kun avasin kirjekuoren ja aloin lukemaan runoa. Silmät kyynelissä luin runoa monta kertaa. Ja mietin, että miten  nuori tyttö osasikin tajuta  elämästä olennaisen ja tärkeimmän; uudet perunat.

OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!.

Toukokuun mystery bom LONDON

Oli tuo aika yksinkertainen ja helppo toukokuun mysteri bom. Mutta kyllä siihenkin yhden virheen tein, että piti purkaa. Huomasin vasta, kun aloin valokuvaamaan, että pikkuneliöt yhdessä paikassa eivät olleet samanväriset. Helpolla siinä pääsi, kun piti vain pari saumaa riistää.