Tigru-Elmeri Raakelin sylissä

Olin tänään kiropraktikolla. Niskan rytinä ja rätinä ja jännitys helpotti huomattavasti, vääntelijä sanoi, että mulla vielä hyvin irtoo paikat. Nyt tarttis olla vähän rauhallisesti pari päivää. Aloin kuvaamaan tuota meidän pikku kisulia. Kastoin sen Tigru-Elmeriksi.

Ilosilmästen perheeseen uusi jäsen

Terttu Marita on uusi jäsen Ilosilmästen perheessä. Hän halusi itse tulla joukkoon. Nyt meitä on 9.

Siellä hän istuu pikkukäenrieskojen keskellä. Käenrieskat ovat kevään ensikukkia. Ne ovat kuin pieniä liljoja. Olen aina pitänyt niistä ihan lapsesta asti.

Ilosilmäset

Ilosilmästen perhe on saanut uusia jäseniä. Tässä on Elina ja Mirjami. Nimet olen antanut heille minulle elämässä vaikuttaneiden tärkeiden henkilöiden mukaan.

Muuten vielä on hienot hiihtokelit, täytyy joka päivä ponkaista lenkki hangiskannolla.

Mollamaija-fani

Tilkkupiirissä teimme molla-maijan. Minulle kehkeytyi tästä oikein innostus. Olen tehnyt jo viisi molla-maijaa, eikä se varmaan tähän jää. Hoksasin, että netistä niitä kaavoja saa vaikka kuinka paljon, kun vaan viitsii surffailla.
Tässä kuvassa on Bertta ja Ilmari.

Nukkelani saa näin uusia asukkaita.




Tässä on Hilma ja Olga.

Lahjanukke

Sain tällaisen ihanan nuken lahjaksi Tytöiltä, joille olen ommellut päiväpeitot.
Elämänmottoni on "antaessaan saa" se on kyllä elämän varrella todeksi osoittautunut.

Raakelin nuket vintillä

Olen jo pitkään haaveillut perustavani nukkekodin vinttikamariin. Nyt olen päässyt alkuun. Omia nukkeja ei ole paljon säästynyt, mutta kirpputoreilta olen niitä haalinut. Oma rakas nukkeni Seija, jonka sain 7vuotiaana on mennyt hukkaan, löysin ainoastaa yhden jalan vintiltä. En tiedä mihin se on kadonnut, koska se vielä muutama vuosi sitten oli "hengissä" kai sen joku on heittänyt kaatopaikkakuormaan. Se on surullista, koska se oli niin rakas minulle ja siihen liityy niin paljon ihania muistoja. Muistot eivät onneksi ainakaan vielä ole kadonneet.

Vähitellen kokoan tätä nukkelaani ja laitan siitä sitten kuvia blogiini. Tämä on sellainen nukkela, että täällä saavat kaikki pienet tytöt ja vähän isommatkin leikkiä kotia ja miksei pojatkin.yhtälailla.
Kaikille nukeilla on nimi; nimiin liittyy aina jokin tarina. Tässä tummahiuksinen on Sisko, Ostin tämän Siskon-päivänä ja minulla on hyvä Sisko-ystävä, vaalevamman nimi on Toini, tämän hankin lähinnä Toinin päivää ja minulla on ollut tosi hyvä Toini-täti ystävä. Näin mä muistelen aina näitä henkilöitä.

Liisan nukke
Pieni Liisa leikkiii leluillaan,
ne antoi joulu-ukki
On siinä lehmä sarvipää
ja marakatti,pukki.


Mut kaikkein rakkahin se vaan
on hällä helmassansa
ja Liisa painaa armastaan
lujasti rintahansa.

Hän kertoo sille tarinat,
hän sille laulaa laulut,
hän näyttää kukat ihanat
ja kauniit kuvataulut.

Ja nukke pieni kutripää,
se Liisan laulut kuulee,
se tarut kaikki ymmärtää -
niin ainakin hän luulee.
                     (Immi Hellén)