Joulukuusen haku

On lokakuun viimeinen päivä ja aurinko paistaa ihanasti. Amppelit kukkivat vielä eikä ahkeraliisakaan ole vielä paleltunut. Ei ole ollut vielä pakkasia. Illalla vaan on niin pimeää täällä maalla, kun ei ole mitään keinovaloja. Kun taivas on pilvetön, voi ihailla ihanaa tähtitaivasta. Minä se vaan ompelen joulutauluja. Tästä tuli nyt tämmönen, lapsellinen?

Isomaksaruoho

Välillä pitää lähteä tuolta "ompelimosta" pihahommiin. Kyllä sitä haravoimista ja siistimistä piisaa. Alkaa jo odottelemaan, että lumi sataisi lehtien päälle. Vaikka onhan se hyvää hyötyliikuntaa. Ponkaan pihalta vielä yksittäisiä kukkia sieltä täältä. On leijonankitaa, hajuhernettä, krassia ym. Mutta pihan koristus on nyt eittämättä Isomaksaruoho. Minusta se on tänä syksynä erikoisen värikäs.

  Käsityöpuoleela on päässä niin paljon ideoita, ettei enää tiedä, mitä tekisi. Mutta kyllä se siitä...

Joulupukki matkaan jo käy

Tossa se on kohta ovella joulu. Tuntu välistä, että laulun sanat, "ois joulu ainainen" ovat ihan totta. Niin nopeasti se vuosi vierähtää. Kyllä niitä joulujuttuja jo pitää alkaa valmistelemaan. Tässä on tämmönen joulutaulu. Ei tää nyt mikään oikein ole. Hyvää siinä on tuo lumi mun mielestä. Aurinkovärjäsin kesällä tään kankaan.

Pussukoita

Tänään tuli ompelimosta tällaisia pussukoita. Ehkä lähtevät Ranskaan.

Haravoimassa

Kyllä niitä lehtiä piisaa, onneksi on apuvoimaa. Viel kukkiakin pilkistää pihalla. Kun niitä on niin vähän, ne näyttävät paljon kaunimmalta kuin kesän kukkaloistossa. Vaatimatonkin kukka pääsee loistamaan. Malvat kukkivat koko kesän ja levistyvät helposti. Myskimalva on tää kai oikealta nimeltään.  Eilen ompelemani kännykkäpusit sopivat hyvin kuvattavaksi niiden joukkoon. Pussit tein arvontavoitoiksi Pakanpilkkojien näyttelyä varten. Näyttely on Euran kirjastossa 28.11- 2.12. 2011. Tervetuloa kaikki "kynnelle kykenevät".

Kierrätystä

Ranskaan lähti postissa tällainen kännykkäpussi.

Siinähän on ranskaa myös Appetit



Ja terveiset Suomesta - merkki.

Marinoidut suppilovahverot

Nyt kun suppiloita on metsät pullollaan, pitää keksiä uusia reseptejä. Surffailtuani netissä yhdistelin eri reseptejä ja  tuli tällainen.


Marinoidut suppilot
5-6 dl suppiloita
Ripaus suolaa
1 sipuli (1 punasipuli)

(valkosipulin kynsi) 10 mausta pippurii ( hienonna)   10 mustapippuria  ( hienonna)
1dl balsamiviinietikkaa 1dl rypsiöljyy Kuumenna sienet pannulla, että neste häviää, lait hieman suolaa sienien päälle Sekoit öljy ja etikka ja jähtyneet sienet ja sipulirenkaa purkkiin, kaada etikkaöljyseos päälle. Anna marinoitua jääkaapissa 2päivää.  Herkullista!!!!!

Afrikan eläimiä

Vihdoinkin pääsin taas ompelukoneen ääreen alkoi tulla jo vieroitusoireita. Tämän peiton tein sukuun tulleelle pienelle, suloiselle afrikkalaispojall. Tekotaps on helppo, mutta minusta lopputulos on ihan ok.

Lapin taikaa

Saimme viettää ihanan viikon Lapin ruskassa. Kiipesimme Luoston huipulle ja otimme sen kunniaksi hörpyt punaisen kaunista hyvää karviaismehua. Porot siellä tervehtivät meitä kello kaulassa, oli valkoinen harmaita  ja tumman harmaita poroja. Sumu vähän haittasi näkyvyyttä, yhtäkkiä kuitenkin aurinko valaisi edessä olevaa jänkhää. Ruska loisti kaikessa komeudessaan värit vaihtelivat lilasta punaiseen ja keltaisesta oranssiin ja kaikkia siltä väliltä. Pyhän kurut käytiin. Aapasuon hiljaisuus puhutti. Kuukkeli yritti tulla lähelle, josko olis jotain syötävää. Revontulistakin nähtiin pilkahdus.Peilikirkkaat lammet kuvattiin moneen kertaaan. Ukko-Luosto siihen peilautuu kauniisti.
Käytiin myös Pyhällä ja Kaunispäällä. Kairosmajan ystävällistä kahvilan emäntää pitää myös aina käydä tervehtimässä. Revontulikappelin kauneus  myös  joka kerta johdatta askeleet sinne.

Mikä sinne Lappiin aina vetää onko se Lapin Taika tai jokin muu? Minusata tämä Erkki Lemisen runo antaa siitä aavistuksen:
Kairos 
Tulin tänne -  elämän väsyttämänä
       tunturin kainaloon
Vaelsin määrää vailla tunturilta toiselle-

        syvien kurujen kautta.
Samosin päivästä päivään ja 
hämärästä hämärään kohtaamatta ketään.
Mustat kekäleet nuotiopaikoilla vain.


Syttyivät nuotion puut.
Liekkien leikkiä pitkään katsomaan jäin.
Monien hämäräin tullessa katsomaan jäin.


Toisinaan savusta silmäni kyyneltyi.
Toisinaan itkin omaa tuskaani vain.
Toisinaan rinteellä ylistin Jumalaa -
        oli lähellä hän.
Sain elää Jumalan hetken  -  kairoksen 
                    koin paranemisen.