ILOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ

ÄIDILLE!

Huone, ikkuna järvelle, tyttö sängyllä,
yksi hengenveto
sekunnit muuttuvat ikuisiksi, ilma kulkee paikkakuntien läpi
punainen maalaistalo, mullan työstämät kasivarret,
hengitys,     äiti vetää keuhkoihinsa samaa ilmaa
kokoaa yhteen kaikki meret,
kaikki rakastavat sydämet , kietoo tuulen pyörteeksi
kiertämään samaa pistettä,                       äiti          
mistä tyttö lähti, mistä veljet lähtivät
mihin isä rakastui

välillä istutaan pirtinpöydän ääressä monta viikkoa
huomaamatta toisiaan, pöly kerääntyy pitsiverhoihin
aina ei olla samassa paikassa
aina halaus ei yllä kilometrien väliltä

silloin hengitys, silloin hengittää äitiä
aina, ensi hetkestä kohdussa lilluen
hengittää äidin keuhkojen kautta
hengittää joka hetki, omat keuhkot oma ruumis ovat äidin ruumista

mihin kaikki palautuu
minkä ihailu on ikuista

äiti, isä, maa

maan tuntu sormissa
rakot sormenpäissä,
ensimmäiset uudet perunat
kesäiset lauantai-illat, kun valo siivilöityy sateenkaareksi seinään
nauru, nauru suoraan maan sisästä,

ilo joka syntyy aina uudelleen vuoden kierron mukaan.

 
                                                              R A-H

Joka äitienpäivä otan tämän runon esille. Siitä on varmaan jo lähes kymmenen vuotta, kun sain tämän tyttäreltä postissa. Hän ei ehtinyt äiteienpäiväksi kotona käymään. Opiskelut yliopistossa veivät ajan. Ylihuolehtivana äitinä usein mietin, mitenkä hän siellä pärjää meidän kuopuksemme. Tämä runo  rauhoitti minut. Tytöllähän on ihan realistiset kuvat maailmasta ja elämästä. Ymmärsin.  En silloin vielä tiennyt, että Euroopan laidallakin hän pärjäisi vuoden ihan yksin ilman äitiä ja isää ja muitakin tuttuja.. Äidin huolet ja pelot täällä kotona olivat ihan turhia??

Muistan vielä sen hetken, kun avasin kirjekuoren ja aloin lukemaan runoa. Silmät kyynelissä luin runoa monta kertaa. Ja mietin, että miten  nuori tyttö osasikin tajuta  elämästä olennaisen ja tärkeimmän; uudet perunat.

OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!.