Huone, ikkuna järvelle, tyttö sängyllä,
yksi hengenveto
sekunnit muuttuvat ikuisiksi, ilma kulkee paikkakuntien läpi
punainen maalaistalo, mullan työstämät kasivarret,
hengitys, äiti vetää keuhkoihinsa samaa ilmaa
kokoaa yhteen kaikki meret,
kaikki rakastavat sydämet , kietoo tuulen pyörteeksi
kiertämään samaa pistettä, äiti
mistä tyttö lähti, mistä veljet lähtivät
mihin isä rakastui
välillä istutaan pirtinpöydän ääressä monta viikkoa
huomaamatta toisiaan, pöly kerääntyy pitsiverhoihin
aina ei olla samassa paikassa
aina halaus ei yllä kilometrien väliltä
silloin hengitys, silloin hengittää äitiä
aina, ensi hetkestä kohdussa lilluen
hengittää äidin keuhkojen kautta
hengittää joka hetki, omat keuhkot oma ruumis ovat äidin ruumista
mihin kaikki palautuu
minkä ihailu on ikuista
äiti, isä, maa
maan tuntu sormissa
rakot sormenpäissä,
ensimmäiset uudet perunat
kesäiset lauantai-illat, kun valo siivilöityy sateenkaareksi seinään
nauru, nauru suoraan maan sisästä,
ilo joka syntyy aina uudelleen vuoden kierron mukaan.
R A-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti