Mini-läppäri laukku

Taas on päässyt, ONNEKSI, vähän ompelemiseen kiinni noiden muiden hommien jälkeen. Ompelin tällaisen mini-läppärilaukun tästä herkullisesta kankaasta, jonka joskus syksyllä ostin. Laitoin sisäpussukan, jossa voi johdot säilyttää. Vetoketjun kiinnitin vinokantin alle, niin tuli siististi.

Ahmasjärven hiihtokisat puusuksilla (Valtonen touring)

Onnelliset mitalistit, sisko siellä takana vähän pettyneenä:)

Voittaja avannossa ekaa kertaa elämässään

Ei paremppa ilmaa voi hiihtokisoissa olla, kun meillä eilen tuolla Ahmasjärven jäällä. Aurinko paistoi taivan täydeltä ja tartutti ilon meihin kaikkiin. Löysin tuolta navetan vintiltä vanhat valtoseni ja vintiltä vanhat monot. Siskoni oli jo yön jännittänyt, miten hänen kisoissa käy, voittaako veljen vaimo hänet. Niin siinä sitten kävi, että mitailia ei hän saanut. Voittajaksi tuli kummityttöni tyttö, toiseksi kummityttöni ja veljen vaimo sai pronssia.;)


Kun palkinnot oli jaettu, lämmin sauna odotti kilpailijoita ja avanto senjälkeen. Avantosalaatti ja makkarat maistuivat  kaikille. Kaikkien mielestä mukava talvipäivä.
Tässä sen huomaa, että ilo ja onni on niin pienestä kiinni.

Ps. Muuten missä miehet?  no he hiihtelivät ihan omia latujaan:)

Pussukoita kierrätysmateriaalista

Joku kaveri kirjoitti minulle, että hän tekisi pussukan noista vihannespusseista, jos vetoketjun ompeleminen onnistuis. Minäkin olen ihastunut näihin apetit- pusseihin. Tein pari ja laitan tähän ihan yksityiskohtaiset ohjeet.

 
Pikkupussukka; Leikkasin pussin kahtia- kaksi neliötä. Sitten leikkasin puuvillakankaasta samanlaiset neliöt. Oikeat puolet vastakkain ompelin palat yläreunasta yhteen.

Taitoin palat ompelemisen jälkeen niin, että nurjat puolet ovat vastakkain. Tähän reunaan kiinnitin vetoketjun.






Sen jälkeen taitoin pussin oikeat puolet vastakkain ja ompelin ympäri ja huolittelin reunat. Kiinnitin lenkin samalla. Tää on helpoin pussukka.

Perunasipulisekoituspussi:

Leikkasin  2:ksi neliöksi kuten edellä. Tähän pussiin laitoin vanun, vuorin ja päällyksen väliin.

Tikkasin 2.5 sentin välein osat yhteen ja sitten vielä vinottain 5sentin välein. Leikkasin alakulmiin kolot, niistä saa pussukkaan vähän pohjaa.

Leikkasin 5 sentin kaitaleen, ompelin sen yläosaan nurjalle puolelle ja känsin oikealle taitoin saumanvaran ja ompelin. Vetoketjun ompelin tähän kanttiin. Laitoin palat oikeat puolet vastakkain ja ompelin samanlaisilla kanteilla palat sivuilta yhteen.

Käänsin pussi nurin ja ompelin alareunat yhteen, huolittelin. Sitten vielä pohjan kulmat yhteen.  En tidä, ymmärtääks kukkaa näit selityks, mut parhaani yritin.

Lapin luonto luo outoa taikaa....

Viikko Lapissa. Siellä Luojan lumipuistoissa hiihdellessä sai taas sellaista mielenrauhaa ja energiaa, jolla taas jaksaa tarttua toimeen. En niin riippuvainen ole tietokoneesta, että ei tullut ongelmia viikon aikana. Mutta kieltämättä ompelukonetta tuli vähän ikävä. onneksi oli puikot ja lankaa mukana, niin vähän helpotti. Ostin poronlihaa porotilalliselta ja tein tuliaisiksi poronkäristystä ja pottumuusia. Kyllä oli hyvää. Puolukkasurvos kruunasi lounaan. Laitan tähän pari kuvaa laduilta.

 Kiitos kaikille ihanista ystävänpäivän tervehdyksistä.

Helmikuun keskeneräinen valmis

Minulla on "ajellut" tuolla ompeluhuoneessa nämä tyynnynpäälliset jo monta vuotta. Nyt valmistin ne. Olen aurinkovärjännyt kankaat. Tulee ihan seitsemänkymmenluku mieleen näistä kirkkaista väreistä. Siis retroja. Tuo kissa-parkakin on ollut monta vuotta ilman häntää haasteen ansiosta kissakin sai hännän. Maaliskuun haaste on valkoisesta puuvillalangasta alkamani neulepusero joskus. Saas nähdä.

Takapuoli tai miten haluaa

Meillä on nyt sitten uusi presidentti. Kyllä se oli moniviikkoinen, raskas työ niin asianosaisille kuin valitsijoillekin , hiukan alkoi jo kyllästyttää. Kansa on puhunut ja ennen kaikkea on hyvä, että demokratia toimii, enemmistö voittaa. Näin on hyvä.

Möbiuksen tekniikalla huivi

On se ihanaa, kun aina voi oppia jotain uutta. Maaseudun Tulevaisuuden  Kantri -liitteessä oli tämän ohje. Sitä sitten pohdittiin käsityökerhossa oikein porukalla. Pitihän sitä kokeilla. Ei se ihan yksinkertaista ollut, mutta yrittänyttä ei laiteta. Onnistuin siinä ja minusta huivi on ihana. Sitä voi käyttää monella tavalla; kaulurina, päähineenä, hartiahuivina mm.  Täytyy sanoa, että alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Tein huivin seitsemän veljestä- lankasta siihen meni koko 150g. Aluksi luotiin pyöröpuikoille 150 silmää. Ohjeessa oli 6-numeroiset, minulla oli 4,5- numeroiset. Pyöröpuikot on 80cm ja niitä pitää olla kahdet silmuikoita luodessa, ettei tule liian piukkaa. Kun on luotu nämä 150 silmukkaa otetaan jokaisen silmukan alaosasta silmukka, näin saadaan 300 silmukkaa. Sitten vaan neulomaaan. Alussa tosi hankalaa, mutta kyllä se siitä alkaa sujumaan, kuten ohjeessa neuvotaan.

Möbius on muuten saksalainen matemaatikko, joka on keksinyt tämän kierteen.

Bostonpullaa viikonlopuksi

Valmiit pullat voi koristella pölysokeri kuorrutuksella. Siitä sitten leikkaamaan paloja ja herkuttelemaan.

Kaaviloidaan levyksi hilloa päälle

Leikataan paloiksi ja laitetaan vuokaan

No niin, nyt on kaikki onnelliset voittajat selvitetty. Palkinnot lähtivät Poriin, Raumalle, Saloon ja Keuruulle. Olen nyt innostunut leipomaan Boston pullaa. Laitan tähän eri vaiheet, jos on joku joka ei ole tämmöistä ennen tehnyt. Tää on aika kiva ja nopea tehdä. Mullakin kun on noita hilloja tehtynä niin siinä ne kuluvat. Nämä pullat on tehty puolen litran taikinasta. Sillai, kun suunnittelee etukäteen niin saa menemään tasan vuokiin. Minä vaan täyttelin vuokia ja kolmas vuoka jäi vajaaksi, mutta ei se mitään haittaa.

Kuvien järjestys on vähän sekaisin, mutta senverran bloggeri oikkuili, että ajattelin olkoon!

Blogiarvonta; onnelliset voittajat

Eilen illalla klo 18.20 erilaisten kahvien maisteluillassa suoritin arvonnan. Onnettarina toimi; Anja, Johanna ja Minna. Kassin, täynnä rakkautta jaettavaksi voitti TEIJA, pussukan, täynnä lämpöä jaettavaksi voitti nim. PIIJULI, ja toisen pussukan täynnä iloa jaettavaksi voitti nim. TIITI ja sitten vielä lohdutuspalkinto nim. SISKO. ONNEA, ILOA  ja LÄMPÖÄ voittajille!

Laittakaa osoitteet sähköpostiini, että voin lähettää voitot. Jos on lähellä voin myös tuoda:)

Verhot vanhoista lakanoista ja kretonkiverhoista

Iloinen päivä tänään. Aurinko paistaa ja hanki kimmeltää. Sain valmiiksi kierrätysverhoni, ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Kun niitä kokeilin ikkunaan, huomasin , että yksi lintu on applikoimatta. Huomaatko mikä.

     Verhot eivät ole ihan samanlaiset. Toisessa lakanasssa oli pitsi valmiina ja toseen lakanaan kiinnitin joskus nuoruudesssa virkkaamani pitsin. Tämä kuvan verhojen lakana oli säilynyt paremmin kuin toinen. Se on vähän kulunut, mutta ei yhtään ruma, kauniisti valo siivilöityy läpi. Sitten kun siivouskärpänen alkaa pörrätä niin laitan nämä verhot ikkunaan. Eihän verhoja voi vaihtaa, jos ei ole suursiivousta tehnyt:):)
Ps. Arvonta on illalla. Aamulla laitan blokiin voittajien nimet. SUURKIITOS kaikille 24 osallistujalle!

Jotain valmista joka kuukausi, tammikuun työ valmis

No niin nyt tuli tammikuun työ valmiiksi. Oli tuuria, että otin tämän liivin aiheeksi, jos olisin jättänyt sen myöhemmäksi, tuskin olisin saanut lankaa enää. Koko maassa oli enää neljä kerää tätä väriä jäljellä. Minulta loppui lanka kesken kolmen kerän verran. Ja lähetin sähköpostia maahantuojalle ja sain ne kerät.

Kuvassa on myös helmikuun työhaaste; kaksi keskeneräistä tyynynpäällistä.

Silakkaloodaa

Mietiskelin, mitähän taas tänään laittaisi ruoaksi. Aineksia ei paljon ollut jääkaapissa ja kauppaan en viitsinyt lähteä. Löysin jääkaapista pippuri-maustesilakka purkin. Teenpäs tästä silakkalooraa. Sitä mummu usein teki lapsuudessa. Ei siitä lapset niin tykänneet, mutta syötiin  ainakin perunat. Muutakaan ei ollut ja nälkä oli kova. Mummu teki looran suolasilakoista. Se oli lapsista hauskaa, kun silakka-auto tuli tienpähän. "Silakkatorvi" soi pitkään aikaa, sitten juostiin kotiin kertomaan, että silakka-auto tulee. Mummu tuli vatin kanssa joskus antoi meillekin ja siihen ostettiin kilo tai puolikiloa silakoita. Ei muuten jäänyt mitään jätettä, ei muovia eikä paperia.

Silakkaloora

5-10 perunaa
300 g silakoita
6dl maitoa
1sipuli
2 munaa
suolaa, pippuria, tilliä

Pane silakkafileet yöksi suolaan. (ei välttämätön) voi tuoreistakin fileistä tehdä. Kuori ja siivuta perunat. Lado kerroksittain perunat ja silakat ja sipulit vuokaan, kaada munamaito päälle. Ripottele mausteet. Päälle voi myös laittaa pekonin siivuja. Paista 185 asteessa kauniin ruskeaksi.

Veljeä onnittelemassa

Veli on syntynyt Nuutin päivänä. Syntymäpäiviä on minun perheessäni vietetty ihan lapsesta asti. Minusta on ihanaa, että jokainen saa olla vuorollaan sankari. Tämä perinne on jatkunut myös edelleen omassa perheessäni. Perinne jatkuu. Myös siskon ja veljen luona  käydään kahvilla, kun on merkkipäivä.
     Se muistuu erikoisesti mieleen, kun mummu teki aina hyvää kakkua. Siihen aikaan se oli hyvin ainutlaatuista saada herkkuja.Ja naapurin lapset tulivat päiville.  Meillä myös aina laulettiin sängyn vierellä ja tuotiin syötävää ja lahja. Lahjoista ei ole jääneet mieleen, kuin yksi. Mummu oli tehnyt rakkaalle nukelleni, Seijalle uuden hameen, housut ja lakin. Nukke oli siskoni sylissä, kun veljet mummu ja isä lauloivat onnittelulaulun.
 Siitä saisi hyvän tutkimusaiheen, minkälaiset asiat jäävät lapselle muistoihin. Muistot ovat hyvin tärkeitä ihmisille. Kun ikää karttuu, niin muistot kantavat.
   Minulle esiteltiin yhdessä kylässä albumit, jotka oli koottu molempien suvuista niin pitkältä, kuin oli kuvia. Sen pohjalta sain idean koota veljelle myös albumia. Ensimmäinen este tuli, että kuvia oli tosi vähän ja ne eivät olleet kovin hyväkuntoisia. Aikaa oli vähän, koska ideani tuli vähän myöhässsä. Mutta positiivisena ajattelin, että teen siitä tällaisen harjoittelukappaleen. Aikaa siinä menee, koska kuviin jää "kiinni" ja muistot herää. Minulla on vuosi eroa veljen kanssa, joten olimme kansakoulussa samassa luokasssa. Luokkakuva on minulla, koska eihän siihen aikaan suutettu muuta ottaa kuin yksi kuva. Hyvä, että sekin. Vain muutama kuva on meistä lapsina. Yhdessä pienessä kuvassa olen siskoni kanssa äidin hautajaisssa, veljet istuu takanamme. Kodin rappusilla. Muistan vielä sen mustan liivihameen, jonka sukulaistäti meille ompeli. Meillä oli siskon kanssa aina samanlaiset vaatteet. Neljä vuotiaana jouduin ja äidistä luopumaan sisko oli vain kaksi. Mutta onneksi oli mummu ja isä. Vaikka äitiä ei mikään korvaa. Niin tällaisiin aatoksiin tämä veljen synnttärilahja johdatti.
    Ostin ihan tavallisen kansion., päällystin aurinkovärjäämällni kankaalla. Löysin kuvan albumistani, jossa veljellä on sylissä pystykorva. Se on hänen lemmikkirotunsa. Tänäänkin hänellä on pystykorva. Kuva on 70-luvulta tulostin kuvan kankaalle ja ompelin albumin kanteen. Muut kuvat laitoin muovitaskuihin. Niin kiire tuli, että kyläpaikassa huomasin, että kannen toinen puoli oli jäänyt ompelematta siinä oli nuppineulat. Ehkä sen joku neuloo tai sitten jäävät nuppineulat paikalleen. Historiaa sekin.

Piimäjuustoa ja peltileipää

Kinkkujen ja laatikoiden jälkeen maistuu piimäjuusto ja peltileipä. Teen aika usein piimäjuustoa ja yleensä ohje on "mitä sattuu olemaan". Tietenkin piimäjuustoon tarvitaan maitoa mieluiten punaisata mutta kyllä sinisestäkin saa juuston, piimänä käytän sitä piimää, mitä sattuu olemaan. Parasta on, jos on jääkaappiin jäänyt jokin purkki. Kermaviili on myös hyvää juustoon, tekee siitä pehmeän. Munat ja piimä kannattaa ottaa huonenlämpöön jo edellisenä päivänä. ( ei välttämätön).

Laitan tähän ohjeen;
1l maitoa
2 munaa
1/2 l piimää (1prk kermaviiliä)
suolaa

Maito kuummennetaan kiehumispisteeseen, saa vaikka kiehahtaa. Piimä ja munat vatkataan. Kaadetaan kiehumassa olevaan maitoon. Annetaan erottua lämpimässsä hetken aikaa. Toiset laittaa suolan tässä vaiheessa. Nostellaan joko juustokehään, -koriin tai vaikka sihtiin, joka on vuorattu harsokankaalla. Laitan yleensä suolan tässä vaiheessa kerroksittain. Juustosta jäävästä herasta saa sitten hyvän sämpylöiden liemen. Tein tällä kertaa liemestä peltileivän. Eli sekotin liemeen crahamjauhoja hiivaleipäjauhoja hiivan palan ja suolaa vähän öljyä. Sekoitin hyvin, jätin aika pehmeäksi. Kaasin leivinpaperilla vuorattuun pelliin tein veitsellä taikinaan viiltoja paloiksi. Annoin vähän nousta ja uuniin 225 asteeseen. Leipä on ehkä hyvä myös pistellä. Olen tämän peltileipä vinkin saanuut ystävältäni Kaisalta, Hän on asunut puolet elämästään Rhodoksella ja siellä tehdään tällaista leipää. Siihen laitetaan vielä päälle mausteita. Se on mukava ohje kiireiselle leipurille.

Vielä ehtii

Viime yönä sain valmiiksi tämän tyttären joululahjan. Napit vielä puuttuu, kävin napsasemassa napit vanhasta talvitakistani, joka on säilössä vintillä. Malli on Käsityökerho-lehdessä no 4. 2011.
Tyttö tulee joulunviettoon kotisuomeen tai on jo.. On kuulemma ihanaa, vaikka siellä Toulusissakin on viihtynyt.

Joulupipareita ja -leivoksia

Pitokokkien kirja innosti edellen leipomaan. Nämä reseptit on kirjasta. Ohjeet kirjassa eivät ole kovin tarkkoja. Kokeilta kun työ  ja aineet tulivat "sormituntumalta".

Hiekkaleivokset (vihreät) (45kpl)
250g voita
150g sokeria
1muna
1/2 tl leivinjauhetta
300g vehnäjauhoja
Voi ja sokeri vaahdoksi, vatkataan muna joukkoon lopuksi kuivat aineet. Pieniin vuokiin laitetaan taikinaa ohut kerros, myös reunoille, paistetaan 180 asteessa kauniin ruskeiksi.
Voitäyte:
100g voita
reilu 1/2 kpp sokeria
3rkl vettä
Voi ja sokeri vaahdoksi vesi lisätään lopuksi


Kuoorutus 1.
Pölysokeria 1/2 pakettia
vettä, karamelliväriä
Kuorrutus 2.
2dl kermaa
200g sokeria
Kerma ja sokeri keitetään niin kauan, että sakenee


Voitäytteestä laitetaan nokare kakun "kuoppaan". Päälle pölysokeri- tai kinuskikuorrutus.


Mureat leivät:
200g voita
100g sokeria
 1muna
1/2 tl leivinjauhetta
350 g vehnäjauhoja
voitelemiseen muna
Pinnalle mantelilastuja kristallisokeri
Voi vaahdoksi, muna vaahtoon ja lopuksi kuivat aineet. Kauli ohueksi, ota muotilla pipareita, voitele munalla ja mantelilastu pääle. Paista 200 asteessa n. 6-10min.

Tein myös ranskalaisia vohveleita ja maailmanparhaita viipaleleipiä.

Mokkaleivät

Mokkaleipiä

 
Ostin kesällä Euran Pirtiltä kirjan Lounaissatakuntalaisten pitokokkien parhaita. Selailin kirjaa tässä yksi päivä ja ihastuin ikihyväksi. Tutun pitokokin Jennyn mokkaleipien ohje sieltä löytyi. Olen tehnyt mokkaleipiä useasti, mutta ohje on ollut erilainen.
   Minulla on näihin mokkaleipiin hyvin "lämmin" suhde. Ei ihan siksi, että ne ovat suusssulavia Vaan   Yli neljäkymmentä vuotta sitten, kun nuorena, ujona tyttönä tulin tähän taloon, oli aika pian talossa juhlat. Tämä samainen pitokokki oli valmistelemassa juhlia. Tehtiin myös näitä Jennyn mokkaleipiä. Minun tehtäväksi tuli pölysokerikuorrutuksen laittaminen leipien päälle. Minusta oli aika hienoa vetäistä veitsellä se kuvio siihen päälle. Mutta ei se mitään. kun oli tovin työtä tehnyt, Jenny sanoi. "Sinultahan tuo työ sujuu nopeasti ja hyvin." Ne sanat muistuvat vielä vuosikymmenten jälkeen mieleen ja ilahduttavat. Olihan pitokokit tuolloin ja tietysti vieläkin hyvin arvostettua ammattikunta. Hyvä kannattelee kauas.

Jennyn ohje:
Mokkaleivät
1/2 kg voita, 1/2 kg sokeria, 1/2kg perunajauhoi, 1/2 kg vehnäjauhoi, 3kpp kermaa, 1tl leivinj. , 1tl soodaa
Täyte; 100g voita, 50g sokeria, n. 1kpp kylmää kahvia
Päällys: 1prk pölysokeria, vettä sen verran, että tulee paksuhko seos, pieneen osaan 1rkl kaakaojauhetta (koristelu)

Voi vaahdotetaan, kuivat aineet sekoitetaan ja vuorotellen kerman kanssa kulhoon. Annetaan olla 2 tuntia viileässä. Kaulitaan ohueksi ja otetaan pienellä pyöreällä muotilla kakkuja. Paistetaan 200 asteessa vaaleaksi. Täyte sekoitetaan ja laitetaan kaksi piparia yhteen. Sekoitetaan pölysokeri ja vesi, otetaan pieni määrä, johon sekoitetaan kaakaojauhe. Veitsellä on hyvä päällystää piparit. Tee heti ppällystetylle piparille kaakaosekoituksella pari "viivaa" piparin päälle ja vetäise veitsellä pokittain.
Tästä annoksesta tuli 150 piparia. Välitäytteen määrä oli aika knafti.

Sinappia ja joululahjavinkkejä

Siskolle

Ranskanopettajalle

Aurinkovärjätty kangas

Kuvansiirrolla saa kivoja persoonallisia joululahjoja. Esim. tyynyn, kassin, pussukan.


Teen aina jouluna sinappia sata vuotta vanhasta keittokirjasta. Ohje; 1dl sinappijauhoa, 1dl kuumaa vettä,
1/2 dl sokeria, 2rkl etikkaa 1/2tl suolaa. Sekoita sinappijauhe ja sokeri hyvin kulhossa. Lisää suola, vesi ja etikka. Sekoita hyvin. Anna seistä kulhossa muutaman tunnin. Purkita. Melko tulista mutta hyvää.Keittokirjassa on siten, että sekoitetaan kuumalla raudalla niin maustuu. En ole tietoinen, mikä sellainen rauta on, joten olen vaan sekotellut.

Siskon luona

On se ihanaa omistaa ikioma, rakas sisko. Siskon kanssa on ongelmat ratkaistu ja murheet jaettu. Olen tässä sattuneesta syystä vieraillut siskon luona monta kertaa. Hänen keittiön seinällä on tilkkutyö, jonka olen tehnyt muutama vuosi sitten. Siskon idea se oli; tee semmonen taulu, missä olis kesä ja joulu samassa. Tein työtä käskettyä. Joulu on toisella puolella ja auringonkukka toisella. Ei tarvitse taulua mihinkään kiikuttaa välillä. Kääntää vaan puolta.

ps. Sisko tekee muuten kahvipusseista hienoja kasseja. Ja havupallojen teko näin joulun alla on hänen bravuurinsa. Olen molemmat saanut.

Suppiloita joulukuussa

Edellispäivänä poimin muovipussillisen suppiloita lenkkipolultani. (kyl kelpaa) Tein eilen piirakat niistä. Kaksi piirakkaa tuli näistä aineksista.
Pohja:


150g voita
1 prk rahkaa
1prk kermaviiliä
1dl grahamjauhoja
4dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 tl leivinj.


Päällys;



15 dl suppiloita (kumenetaan pannulla neste pois)
3dl kermaa tai ruokakermaa tai kermamaitoa
2 munaa
3 dl juustoraastetta
2 prk ananaspaloja
pala purjoa

valkopippuria, timjamia, rakuunaa.
Ihan kohtuullisen makuista, jotakin maustetta olisi vielä kaivannut. Ehkä valkosipulia tai aurajuustoraastetta??+

Euran killan näyttelykuvia

Arvontavoitto

Lumiukot, lumiukot piirissä seisoo......

Kyllä näitä lumiukkoja täytyy nyt edelleen fliisistä tehdä, kun ei tota lunta tule.

Pannumyssy ja patalappuja

Perjantaina käsityömessuilla. Katseltavaa oli niin paljon, että puolet jäi katsomatta. Ehkä se on ihan hyväkin näin joulun alla. Huivilankan ympärillä naiset kokoontuivat. Pitihän sitä itsekin huivilankat ostaa ja tulomatkalla jo piti kokeilla. Melkein valmiiksi sen sain, ihan kiva tuli. Sitten vielä sormeilin paksumman huivin illalla. Nyt ovat jo paketissa. Piti kuvata, mutta en huomannut. Muutama kangaspala piti messuilta  ostaa. Niinhän Tilkkulehdessä kirjoitettiin." Puolimetriä kangasta päivässä pitää lääkärin loitolla."
     Eilen oli ihana yllätys. Saimme kutsun teatteriin ja syömään. Etukäteen en udellut sen paremmin mikä kpl ja missä syödään. Sen tiesin, että Raumalle mennään. Yllätys oli aikamoinen, kun linikka pysähtyi entisen opinahjoni Rauman Tipulan viereen. Rakas paikka, jossa kävin 9vuotta. Samasta kohdasta mentiin sisään. Ovi oli kyllä se, mistä opettajat kulkivat ja lukiolaiset. Se oli aika hienoa, kun oli lukiossa niin sai kulkea opettajien ovesta eikä oppilaiden. Se oli sitä aikaa se. Portaat  ja kaiteetoli ihan samanlaiset ja se juhlasalikin näyttämöineen. Muistot se sai tulvahtamaan mieleen ja ihanat sellaiset. Paikka palvelee nykyään ravintolana, teatterina, palvelutalona, kuntokeskuksena mm. nimeltään Villa Jussoila. Hyvän ruoan puitteissa kuunneltiin Georg Otsin elämän tarina puhein ja lauluin.

Nuo patalaput ja pannumyssyt on menossa tilkkutorille. Pannumyssy on tehty aurinkovärjätystä kankaasta.

joulupukkiliina

Kai se on myönnettävä, että vanhaksi tässä ollaan tultu. Joulupukit kun tuntuvat kiinnostavan kovasti. Nyt ompelin liinankin täynnä pukkeja. Ovikoristeess myös pukit töllistelevät. Minusta aika kiva ja helppo malli.

Hiiri pussukka

Illan tutkin ohjetta, sanakirjaakin tarvitsin, kun valmistin tätä hiiri pussukkaa ( la trosse de la souris). Mutta tulihan se valmiiksi. Seuraavasta tulee varmaan parempi. Hiiri- sana ranskaksi- la souris - jäi pysyvästi mieleen kuin myös la fermeteure á glisseriére ( vetoketju). Joulupukit on myös minusta ihania.