Ompelukoneeni on huollossa, joten ehtii paneutua johonkin muuhunkin kuin ompeluun:)Siiri-kissa on ollut meillä vuodesta 2003. Toin hänett naapurista. Nimi hänellä oli jo valmiina. Hän on aika arka luonteeltaan. Helposti pelästyy rapinoita ja muita äkkinäisiä liikkeitä. Siiri on varsinainen maalaiskissa oikein luomu-sellainen. häntä ei ole leikattu syy; hiirten pyydystys putoaa puoleen. Hänellä on tosi tärkeä tehtävä meidän talossa. Hommansa hän on hoitanut oikein hyvin. Ei paljon hiiret rapsuta missään.
Hän on myös synnyttänyt useita pentuja. Värit ovat vaihdelleet harmaankirjavista mustan kirjaviin, on joskus vähän valkoistakin ollut ja muutaman kerran on tullut keltaisia pentuja. Hyvän kodin ovat pennut aina saanet. Itsenäinen kun on aina ollut, niin synnytyspaikan hän on valinnut ihan itse. Milloin se on ollut meidän sängyn alla, navetan vintin välikaton välissä. Yhden kerran ovat penikat olleeet niin vaikeassa paikassa, että niitä ei ole saanut kiinni tarpeeksi nuorina, niiile kävi sitten vähän ikävästi, mutta eihän niitä voi villikissoina jättää oman onnensa nojaan.
Tässä keväällä taas odotettiin uutta perhetapahtumaa, ja jännitettiin poikiiko hän sisälle. Ei mitään yksi aamu tuli sisälle ja huomasin, että se on tapahtunut. Sitten vaan etsintäpartio liikkeelle. Kyllä Hän vähän yritti hämätä, mutta hiljaa hiiviskellen paikka löytyi. Se oli naapurin navetan ylisillä. Vähän vaikea sinne oli päästä. Ensin piti ottaa tikkaat, sitten kontata komuttuneissa pahnoissa, mutta........siellä Siiri tuijotti minua penikat allaan. Ei Hän siitä tykännyt, kun ne kahvipussikassiin otin, tepasteli kuitenkin auliisti perässäni kotiin. Haimme kopan ja laitoimme ne siihen. Se ei kuitenkaan äidille kelvannut, Hän raahasi ne meidän sängyn alle. No veimme kopan sinne ja nyt Hän on rauhoittunut ja on varmaan tyytyväinen, kun on hyvä paikka.
