Taustalla on isän meille lapsille tekemä leikkimökki. Siinä edessä seisovat vast´ikään äitinsä menettäänet lapsukaiset. Minä siinä nukke kainalossa vähän ujostelen kuvanottoa. Tässä leikkimökissä oli väliseinä - siinä oli poikien ja tyttöjen puoli erikseen. Kyllä siellä monet kerrat näyteltiin "Lumivalkoa ja Ruusunpunaa" ainoa teatteriesitys, jota käytiin katsomassa lapsena. Äidin ikävää isä varmaan rakentamisellaan yritti meiltä lapsilta lieventää ja varmaan työsti omaakin suruaan. Näistä vanhoista kuvista on mukava tarkastella sen ajan vaatetusta. Esiliinat oli aina meillä tytöillä. Ainoastaan, kun mentiin kylään tai pyhäkouluun se riisuttiin pois. Rusetti myös aina sidottiin hiuksiin. Pojilla oli polvihousut. Minulla on valkoinen mekko, joka tuli Amerikan paketista, siinä oli rusetteja ja minusta se oli ihana. Polvisukat oli kesällä tai usein oltiin paljain jaloin. Se oli sinänsä tapaus, kun tuli niin lämmintä, että sai kivertää sukat rullalle. Ei ollut sukkahousuja vaan sukkanauhaliivit (polusteet) sukissa nappi, johon sukkanauha kiinnitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti