 |
| MAIKKI |
Kyllä tuossa kaneliomenapuussa on taas niin paljon omenoita, että tänään niistä käyn teettämässä omenatuoremehua. Kanelista tulee hyvä mehu. Ostimme keväällä Maikki -omenapuun. Siinä oli tulossa kaksi omenaa, toisen joku kaksijalkainen ehti napata, ennenkuin ehdin sanomaan, että ei saa ottaa, sitten vasta , kun ovat kypsiä niin maistellaan porukalla. No onneksi toinen jäi vielä. Se kasvoi ja komistui oli punainen ja pyöreä. Herkullisen näköinen. Vartioin sitä kuin parastakin aarretta. Mutta kuinkas sitten kävikään. Yhtenä aamuna kun kävelin omenapuun ohi, omena oli hävinnyt. Alkoi aikamoinen kuulustelu, kuka sen on syönyt. Ei kukaan kaksijalkainen. Nyt oli varkaissa käynyt joku ehkä nelijalkainen. Mitään jälkiä se ei ollut jättänyt, vain omenan kanta oli puussa. Niin jäi sitten Maikki maistamatta. Kuvan sentään ehdin siitä ottaa. Ensi vuonna sitten tai sitten seuraavana vuonna. Lapsuudesta muistuu mieleen, kun mummu sanoi aina meille lapsille, että puusta ei saa ottaa omenaa, maasta vain. Se on niin syöpynyt aivokoppaan, että sen vieläkin tulee mieleen, kun ravistelee omenoita puusta:).
Aika erikoiseen paikkaan lopo on omenansa tehnyt.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti